Vihreiden kasvien metsä

Innostuin uudelleen viherkasveista, kun muutimme kolmisen vuotta sitten uuteen kotiin. Täällä on isot ikkunat, jotka mahdollistavat kasvien elämän. Yksi ensimmäisiä ostoksia uuteen kotiin olikin peikonlehti Ikeasta. Kohta tuo hirmu tarvitsee kokonaan oman neliön. Peikko osuu kukkapöydällä kattoon ja läpsii sohvalla istujia naamaan. 



Koska rakastan kesää ja lämpöä, viherkasvit muistuttavat siitä koko vuoden. Rrrrrakastan tuota vehreyttä! Tietenkin mieheni mielestä meillä on joko "mummolatunnelma" tai "Amazon". 


Olen onnistunut listimään näiden kolmen uuden aikakauden kukkaisvuoteni aikana ainoastaan mehikasveja, muratin ja jonkun, jonka nimeä en tiedä. Olen surkea muistamaan ihmisten nimiä, joten minunko pitäisi muistaa kasvien nimet? Hah! 



Tiedän, että jokaista kasvia pitäisi hoitaa eri tavoin. Olen käynyt jopa huonekasvikurssin. Kasveillehan pitäisi puhua, kantaa suihkuun ja vaihdella niitä ikkunalta toiselle. Tosi elämässä kuitenkin kohtelen kaikkia tasapuolisesti. En pidä kirjaa, kuinka monta milliä kukin on vettä saanut ja paljonko sen veden pH oli. 


Huonekasveistani mulla riittää juttua, jos joku erehtyy kysymään. Omistani lemppareita ovat peikon ohella aralia ja banaani. Monsterin kokoisia kaikki. 



Kommentit