Valikoivan nirsot lapset

Kauheimpia lapsuuden koulupäiviä olivat kesäkeitto-, pinaattikeitto- ja kaurapuuropäivät. Punajuuresta saan edelleen oksennusrefleksin. Lapsena onnistuin aina suorittamaan kaalikääryleelle ruumiinavauksen eli söin vain sisukset. Ne pahat kaalikuoret piilotin jonnekin perunankuorien tai servetin sekaan. Edelleen syön kaalini vain raakana. Enkä juo kahvia tai kaljaa, koska molemmat maistuvat kuralle. 

Tätä pohjaa vasten en ole koskaan pakottanut lapsiani syömään inhokkiruokiaan. Näkömakua en suvaitse eli pelkän tuijotuksen perusteella ei voi tuomita mitään eikä ketään. Maistaa pitää kaikkia ruokia ja jos edelleen sen maiston jälkeen kokemus on karmea, niin sitten saa olla. 


Kuvassa on neljävuotiaan leipä ja kolmevuotiaan leipä. Jos kolmevuotiaan leivän päällä on makkara, makkara heitetään koiralle. 


Mieheni on meidän perheen komposti, jolle syötetään kaikki ällö pahoista konvehdeista alkaen. Hän on ainut meistä, jonka hampurilainen tulee kaikilla mausteilla.

Voi hampurilainen! Olen alkanut käyttää hampurilaisfirmojen appeja myös siksi, ettei mun tarvitse luetella kuuden hengen tilausta ääneen ja huolehtia myyjän saavan oikein joka kommervenkin. Olemme pari kertaa saaneet tilauksen "kaikki muut pois paitsi ketsuppi" käänteisenä eli "poistin ketsupin ja jätin kaiken muun".

Mun hampurilaiseen ei tule suolakurkkuja eikä sinappia. Teini ei syö juustoa eikä sipulia. Tytär ei syö sipulia eikä suolakurkkuja. Neljävuotiaan hampurilaiseen tulee vain sämpylä, pihvi ja ketsuppi. Kolmevuotiaalle pelkät sämpylät ja ketsuppi. Jätän aina viimeiseksi isämiehen burgerin, johon saa tosiaan laittaa kaiken, mitä tarjolla on ja sekajätteestä loput. Toivon kokin huokaisevan mieheni ruuan kohdalla, että on tässä perheessä joku normaalikin. 

Kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa silloin sata vuotta sitten, saimme usein riidan aikaan grillin luukulla. Siis ihan keskenämme. Pyysin tilaukseni ilman sinappia ja suolakurkkuja. Mieheni mielestä se oli noloa ja suorastaan huonoa käytöstä napsia ruoka-aineita pois. Minä taas en ymmärtänyt, miksi ihmeessä pitäisi väkisin kyynel silmässä nieleskellä sitä järkyttävän pahaa sinappia, jos sen kerran saa pyytämällä poiskin. Täällähän ihan hei niinku kysytään, mitä mausteita! 


Tyttären pizzaan ei sotketa ananasta. Ainakaan enää toista kertaa... 


Kotona ruokaa tehdessä yritän huomioida kaikkien toiveet, koska ymmärrän, miten vaikeaa (ja hidasta) inhokkiruuan syöminen voi olla. Tässä parit esimerkit. Teini ei syö mitään juustoa missään muodossa yhtään missään. Neitokainen ei syö ananasta tai tomaattia. Kukaan lapsista ei syö sipulia. Isommat lapset inhoavat keitettyä porkkanaa. Nuorimmainen ei syö makkaraa tai kanaa. Lisäksi bonusnumerona kaksi tyyppiä on laktoosittomia ja muutama ruoka-aineallergia siihen päälle.

Ymmärrän, että on varsin länsimaalaisen ihmisen ongelmaa rutkuttaa ruuasta. Jos olisi nälänhätä, söisin kiitollisena kaikki punajuuret, hillosipulit ja suolakurkut kuorineen päivineen. 

Meillä on mistä valita. Pelkästään artikkelia "maito" on pienessäkin kaupassa neljä juoksumetriä jos jonkinlaista purnukkaa. Perinteisen vaaleansinisen, sinisen ja punaisen ohella voit valita vapaata, luomua, kiehua, kauraa, soijaa tai yöllä lypsettyä. Haluatko Valion, Arlan, Satamaidon, Juustoportin, Pohjolan Meijerin vai kenties Oatlyn maitoa? 

Koska voin valita, syönkö omenan vai banaanin, kauraleipää vai ruisleipää, miksi lapseni ei saisi valita?




Kommentit